Vireä 55 vuotias Tapiolasta

Tapiolasta ja Leppävaarasta piti tulla kauppaloita vuonna 1963 , mutta sitten tehtiinkin Espoon kauppala.

Tämähän oli tietenkin aivan pikku juttu verrattuna muutamaan kylänmieheen, jotka päättivät  1963 perustaa Tapiolan moottorivenekerhon. Eivät varmaankaan osanneet kuvitella kuinka upeaksi ja isoksi seura on kasvaa. Kerho kehittyi vahvan talkoo hengen voimalla ja yhteishenki oli kova. Olenkin pohtinut pääni puhki, mitä on tapahtunut seuratoiminnassa viimeisen 20 vuoden aikana, ei puhuta pelkästään venekerhoista vaan yleisesti seuroista. Talkoo-sana on alkaa olemaan hepreaa ihmisille . Olemmeko tottuneet saamaan kaiken helpoimman kautta eli mieluummin maksan hiukan, kuin tekisi hiukan omilla kätösillä oman seuran eteen töitä esim. 2-3 tuntia vuodessa. Tyly laskentakaava , jos edes puolet varsinaisista jäsenistä tekisi 2 tuntia talkoo töitä vuodessa seuran eteen tämä tarkoittaisi 200 tuntia , joka on työpäiviksi muutettuna n. 26 työpäivää. Kylläpä olisi kerho, laiturit  ja kerhon saari upeassa kunnossa. Uskallanpa väittää, että moni tapaisi uusia mukavia ihmisiä satamassa  ja ystävystyisi ja apua saisi aina  oman veneen kanssa tulevien ongelmien kanssa ( niitähän tuppaa olemaan ) . Voihan olla , että sitä saattaisi jopa olla ylpeä omien kätösten jäljestä, kun katselee omaa satamaa ja maalattuja seiniä ja aitoja.

Keilaniemessä on toinen ääri esimerkki , siellä ei tarvitse tehdä talkoita ja homma on tosi vaivatonta. Siellä ei paljon kaveria morjesteta , tullaan ja mennään ja maksetaan viulut. Onneksi meillä löytyy kerhosta vielä kourallinen ihmisiä, joka tekevät pyyteettömästi hommia jäsenten eteen, esim. katsastusmiehet , satamakapteenit, saari-isäntä ja osaltaan varmaankin hallituskin jotain sählää .

Katsoppas huomenna aamulla peiliin ja kysy itseltäsi onko minulla vuodessa 2 tuntia aikaa uhrata seuralle . Olen 100 %varma, että tulee hyvä mieli , kun on pari tuntia tehnyt talkoo hommia ja kuuma talkoomakkara höyryää grillillä ja juttu lentää. Tiedän, että meillä on tosi joviaaleja jäseniä, ei varmasti tule ikävää juttuja kuunnellessa. En haluaisi, että livumme kohti ns. ”laituri Oy-seuraa”, jossa maksetaan itsemme kipeäksi ulkopuolisille.

Meillä on niin upeita projekteja 5 vuoden tähtäimellä, että niiden eteen kannattaa uhrata se 2 tuntia vuodessa ( saa tehdä enemmänkin). Projekteilla tarkoitan kerhon omia laitureita, kerhorakennuksen laajennusta jne. Nyt kun otat itseäsi niskasta kiinni ja ilmoittaudut kevään talkoisiin, kun ilmoitus niistä tulee kerhon uusille sivuille, olet rakentamassa tätä hienoa 55 vuotiasta seuraa entistä hienommaksi. 55 – vuotisjuhlia vietämme kerholla elokuun 25. päivä iloisissa merkeissä. Niistä myöhemmin lisää .

Toivottavasti ei tullut liikaa paatosta !!

Kiitos ja Anteeksi

Maka Paalanen

Kevään merkit

Kevät tulee vauhdilla, vaikka ei ihan heti uskoisikaan , kun katselee Otsolahtea. Venemessutkin käytiin porukalla katsomassa. Kajonin bussi oikein nahkasisustuksella päästiin oven eteen ja pois pääsykin vaivatonta, kun sama bussi odotteli meitä oven edessä. Vaimoväki löysi paljon ostettavaa eli takkia, puseroa, pipoa jne. Miehille oli hiukan vähemmän tarjolla.  Hauska retki ja kiva henki pursusi kaikista.

Kevään merkki on myös, että venekerhon laskut tippuvat postiluukusta. Meidän kerho taitaa olla lepsuimmaista päästä karhuamisen suhteen . Tätä kirjoittaessa on maksuja , jotka erääntyivät maksuun 25.1. 2018 , yli 11000 € maksamatta. Seuraavat laskuthan lähtevät sitten lyhyellä maksuajalla ja siirtyvät sitten Svea  perintään. Olen pohtinut pitkään ja pääni puhki, miksi näin on vuodesta toiseen. Toimimme vapaaehtoisvoimin ja karhuaminen on ikävää työtä . Meitä on yli 260 jäsentä ja toiset pitävät etuoikeutenaan , että voivat työllistää seuran toimihenkilöitä aivan turhan takia. Voihan olla, että he eivät ymmärrä vaivaa , jonka aiheuttavat.  Olemme eräässä hienoimmista satamista, jota yritetään kehittää kaikkien jäsenten hyväksi. Venepaikka jonokin on tällä hetkellä yli 20 paikkaa.  Seuralla on maksuvelvoitteita kaupungille ja muille tahoille. Onneksi emme sentään joudu ottamaan lainaa, näiden erääntyneiden laskujen takia. Toivoisin , että jokainen olisi sen verran seuraan päin, että maksaisi laskut ajallaan, nehän kuitenkin tulevat samaan aikaan joka vuosi .

Ollessani koirieni kanssa kävelyllä eilen illalla , pohdin, että olisiko meidän mentävä samaan, kuin kaupunki eli, mikäli venepaikka ja jäsenmaksu ei ole maksettu eräpäivään mennessä, se siirtyy seuraavalle ja jäsen siirtyy venepaikka jonon hännille. Venepaikkojahan löytyy Espoosta. Kivenlahdesta mm. siellä paikan perustamismaksu on 950 € ja Suomenojaltakin löytyy paikkoja, mutta Otsolahti on Otsolahti !

Seuraava murheen kryyni on talvisäilytys, jossa juostaan ympäri satamaa tarkastamassa kuka on maksanut ja sitten karhutaan ja karhutaan. Lasten kasvatuksessa pitää käyttää kuvainnollisesti keppiä ja porkkanaa.

On tullut mieleen, pitäisikö meidänkin lähteä samalle linjalle. Nyt n. 20 % jäsenistöstä työllistää keväisin ja syksyisin toimihenkilöitä vähintäin 1,5 kokonaista työviikkkoa, eikä se ole ollenkaan kivaa työtä, varinaisen työpäivän jälkeen. Edellinen taloudesta vastaava eli Jorma Björk kyllästyi, tähän ainaiseen vatulointiin. Tuskin seura haluaisi tuhlata vähiä rahoja, että ulkoistamme kaiken tämän ja kaikki tämä n 20 % jäsenistön välinpitämättömyyden takia.

Kiitos , että sain vuodattaa hiukan. Ei synkistytä , kuulun optimisteihin , jotka uskovat ihmiseen ja ihmisen mahdollisuusteen muuttua.

Kevät tule ja linnut alkavat laulaa ,maksut ovat tilillä ja vaha ja lakka alkavat tuoksua satamassa, voiko sen parempaa olla !!

 

  1. T. Maka Paalanen

 

Hyvää Uutta Vuotta 2018

Tämä on ensimmäinen blogi , jota elämässäni kirjoitan.

Pari sanaa itsestäni. Olen syntynyt Tapiolan kylään vuonna 1955 , noin 400 metrin päähän Otsolahdestaja asunut ja käynyt kouluni  kulmilla. Veneilyssä DNA :ni on ollut enemmän purjehduksen, kuin moottoriveneilyn puolella. Pisin purjehdukseni on vienyt minut Islantiin ja tyttäreni otti ensimmäiset askeleensa Hangon ja Visbyyn välillä. Tuliko kehuttua jo riittävästi :)

Vuosi sitten 2017 aloitimme kerhomme saneerauksen ja saimme uuden kahvilayrittäjän Nina Backberg-Kinnusen. Lisäksi kerhomme liitettiin kaupungin viemäriverkostoon, joka oli monelle kerhon jäsennelle yllätys. Ei siksi , että että se tapahtui, vaan koska harva tiesi, että loka-auto kävi vähän väliä tyhjentemässä säiliötä. 

Vuosi 2017 oli kerholle taloudellisesti raskas, mutta kerho oli varautunut näihin investointeihin eikä lainaa tarvinnut ottaa. Iso kiitos tästä lankeaa Jorma Björkille joka usean vuoden ajan hoiti kerhon laskustusta ja muutenkin taloutta.

Vuosi 2018

Vuoden 2018 teemoina tulee olemaan ympäristö, iloisuus ja avoimuus

Tulen kirjoittelemaan ajankohtaisista asioista, jotka koskevat venekerhoa ja jäsenistöä.

Satama

Meillä on satama, joka on sijainniltaan varmasti eräs Suomen hienoimmista. Olemme itse satsanneet viime vuonna kerhorakennukseen, viemäröintiin. Lisäksi kaupunki laittoi veneiden laskuluiskan kuntoon. Tänän vuonna on ohjelmassa pukkiaitauksen rakennuksen maalaustalkoot sekä pukkiaitauksen siistiminen ja aidan valttaus. Tähän tarvitaan jäsenistöä mukaan talkoisiin. Tuskin haluamme maksaa ulkopuolisille maalauksesta. 

Satamaan tulee kaupungin toimesta pukkiaitauksen ja kerhon väliin pieni matonpesupaikka. Matonpesupaikan vedet johdetaan kerhon viemäröinnin kautta kaupungin viemäriverkkoon. Tästä hyvästä kaupunki maksaa viemäri-investoinnista 80 %, joka tarkoittaa n. 34000 € .Tämä tuloutuu kerholle vuoden 2018 kuluessa.

Viime kesänä satamassa aloitti kanoottikeskus , ja he palaavat myös ensi kesäksi .Kanoottikeskus on tehnyt 5 vuoden vuokrasopimuksen kaupungin kanssa.

Suurin haaste lähivuosina tulevat olemaan laiturit. Kaupungilla on 5,2 laiturikilometriä huollettavana, mutta käytettävänä ainoastaan n. 310 tuhatta euroa. Kaupunki onkin lähtenyt tarjoamaan venekerhoille mahdollisuutta investoida omiin laitureihin. Kivenlahden venekerho ja Soukan venekerho ovat jo lähteneet investoimaan. Kaupunki ei siis tule investoimaan enää laitureihin. Uhkakuvana näen , että jokin ulkopuolinen taho tulee ja investoi laitureihin, jolloin mennään Keilaniemen malliin, jossa hinnat nousevat pilviin. Meidänkin on tehtävä selvät suunnitelmat miten ja milloin me onnistumme tekemään investointipäätöksiä. 

Kevääseen on enää hetki , mutta kerhon kahvilahan on auki jo viikonloppuisin , siellä kiva käydä fiilistelemässä ja tapaamassa kavereita.

Kevättä odotellen

Maka Paalanen